Annukka Järveläinen
Keltinmäentie 27 E 70
40640 Jyväskylä
puh. o407342833
Kaikki uskonnot ja uskomusjärjestelmät ovat aina tulkintoineen omaan historialliseen aikaansa ja kulttuuriinsa sitoutuneita. Pinnallinen taidekritiikkien puhunta samanistisen rituaalin ja taiteen yhteydestä ja kaltaisuudesta ei tyydytä minua tutkijana ja kouluttajana, taidekasvattajana.
Ryhmä antautui avoimesti prosessiin tutkien ihmisen aistis-ruumiillis maailmassaolemisen tapaa, lihan hiertymistä todellisuutta vasten ilman samanistiseen uskomusjärjestelmään kuuluvien ylisen, alisen ja keskisen maailman ja nitä asuttavien henki- voima- tai jumalolentojen oletusta. (tai sitoutunutta oletusta niiden todellisuusluonteesta).
Tämän koettelemuksen tien tutkimustehtävänä oli tarkastella arkaaisen uskomusjärjestelmän kategorioista ja käsitteistä (jotka ovat länsimisen ”kehittyneen” mielen luomia kategorioita ja käsitteitä)
puhdistettuna transsin, ekstaattisen tilan ”olemisentapaa”, pyhän kokemisen mahdollisuutta ilman oletuksia tuonpuoleisista ja niitä asuttavista henkiolennoista. Tämä teoreettinen, metodinen ja pedagoginen asettaminen jätti ryhmäläisten henkilökohtaiset uskonto- ja uskomuselämään liittyvät arvot ja ratkaisut koskemattomiksi. Se myös jätti avoimeksi henkilökohtaiset tulkinnat samanistisen uskomusjärjestelmän totuusluonteesta. Tavoitteena oli avata metodisen samanoinnin tekniikoilla länsimaisessa kulttuurissamme unohdettua ja syrjäytettyä todellisuuden kokemis- ja mieltämistapaa ja tämän jälkeen antaa tälle kokemukselle,toisenlaiselle todellisuussuhteelle aistittava muoto, hahmo ja rakenne rituaalidraaman muodossa.
RITUAALIDRAAMAKURSSI, VILPPULA, KATAJAMÄKIYHTEISÖ 3.-6.10.-01
Hieman kurssin taustoista, tavoitteista ja yhteistyökumppaneista:
Minulta pyydettiin tätä kurssia kesäkuussa -00 Kolilla vietetyn viidennen kansainvälisen Four-Winds alkuperäiskansojen tapaamisen yhteydessä. Kolin tapahtuman rituaaliteemana oli Väinämäisen polvenhaava. Seremoniaan osallistui noin kahdeksankymmentä henkilöä, päätapahtuma oli Kolin kansallispuiston maisemassa Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin rinteillä. Tapahtuman kesto oli viitisen tuntia.
Four-Winds ry:n silloisen puheenjohtajan Virppi Venellin kanssa olen työskennellyt ritualististen samanististen teemojen parissa noin kahdeksan vuotta. Työskentely on sisältänyt sekä koulutusta että rituaaliesityksiä. V.V. toimii tämän produktion tuottajana.
Em. tapahtuman yhteydessä tutustuin näyttelijä-ohjaaja Jani-Petteri Olkkoseen, joka pyysi minua ryhmänsä kouluttajaksi uuteen teatteriproduktioon, joss käytettäisiin osin Artaud´laista teatteritekniikkaa että samanistista ekstaattista työskentelytapaa. Työn lopullinen rituaalidraamamuoto on nähtävissä Helsingissä tammi-helmikuussa 02.
Kurssin sisällöt
keskiviikko 3.10.
klo 14-15. Joitain perusasioita liittyen samanistiseen uskomusjärjestelmään ja työskentelytapoihin ja metodiikkaan. Oman näkökulmani esittely.
klo 15-16 Metsätyöskentelyä. Ryhmäläiset etsivät metsästä luonnonmateriaalista (kivet, puut, kasvit, ma, vesi jne) ääni-ilmaisua.
Fyysiessä dialogisuhteessa aineen kanssa nousee ääni. Ei siis ”luonnon henkiolemuksen kohtaamista”. Hyvin fyysistä.
klo 16-17 Tehtävän purku harjoitussalissa. Yksitellen hitaassa tempossa kurssilaiset tuovat oman äänensä tilan keskelle jaettavaksi. Korostan verkkaisuutta, ajan antamista itselle ja toisille. Pyydän pitämään kiinni omasta äänestä, mutta mahdollisesti hakemaan dialogisuutta äänissä, kontrasteja, ei välttämättä harmoniaa. Fyysinen kontakti saa olla, ei kuitenkaan välttämätön.
klo17.-18.30 päivällinen
18.30 -20.30
Työskentelyä kodassa. Demonstroin omaa samanistista työskentelyäni,puhdistautumista, voimaeläimen kutsumista, valmistautumista rituaalityöskentelyyn. Ryhmän puhdistaminen helistelemällä. Puretaan välilä kokemukset. Voimatanssiharjoitus ryhmäläisille. Tämän jälkeen luonnonelementtien paikalle hakeminen, mandalan rakentaminen valituista materiaaleista. Jokaisen ryhmäläisen oma meditaatio mandalan äärellä ja oman merkitysmaailman hahmottaminen, tietoiseksi tuleminen työskentelystä ryhmässä.
Iltapalan jälkeen keskusteluja ryhmäläisten kanssa. Työpalaveri Virppin ja Japen kanssa klo 23.30-02.
4.10.01
klo 8.00.-9.00 Itsenäistä työskentelyä, liikkeen etsimistä luonnosta, mahdollisesti saman elementin äärellä / kanssa kuin edellispäivän äänijuttu.
klo. 9.00-10-00 aamiainen
klo 10.00-13.00 Liikejutun purkaminen harjoitussalissa, enemmän fyysistä kontaktia, edellispäivän äänen liittäminen mukaan loppuvaiheessa, enemmän kontaktia, enemmän dialogia, enemmän jännitettä.
Voimaeläimen haku rumpumatkalla aliseen. Kokemusten purku.
klo 13.00 -14.00 lounas
klo 14.00 - 17.00 Diagnosimenetelmien harjoittelua (pariharjoitus, saa valita parin). Voimaesineen valmistaminen perille. Lahjan anto ja vastaanottaminen, kollektiivisuus. Tarkoituksena on näyttää parantajasamanistisen tradition henkinen / hengellinen asenne, samaani palvelutehtävää suorittava auttaja ja parantaja.
Henkikanootti / suuri parannusrituaali
klo 17.00-18.30 päivällinen
18.30-20.00 Itsenäistä työskentelyä, rumpusessio, työpäiväkirjojen ajantasaistaminen.
Luovuttamis / kiitosrituaali nuotin ääressä puron varrella, hymnit, itkuvirret, kiitokset.
klo 20.00-22.00 sauna (rituaalisauna mahdollisesti)
klo 21.00 - iltapala, vapaamuotoista juttelua,
klo 23-00 - Virppi, Jape, Annukka työpalaveri
5.10.01
varhan aamulla itsenäistä työskentelyä luonnossa
klo 9.00 -10.00 aamiainen
klo 10.00 - 13.00 Edelleen voimaesineen lahjoittamis- vastaanottamis rituaaleja. Lopuksi kiitokset ja jakamiset voimapiirissä.
klo 13.oo-14.00 lounas
klo 14. 00- 16.00 Rumpusessio Elämänmäellä. Kurssilaiset hakevat transsityöskentelyn kautta visionäärisiä elementtejä rituaalidraamaa varten. Tehtävää ei määritelty tämän selkeämmin. Ohjaaja hakee oman visionsa rituaalin rakenteesta, kulusta, dynamiikasta jne..
klo 16.30-18.00 päivällinen.
klo 18.00 --- Ohjaaja työskentelee ryhmäläisten kanssa etsien elementtejä, rakenteellisia juttuja jne joita transsityöskentely ja luonto Elämänmäellä on antanut.
klo 21.00-22.00 iltapala.
klo 22.00 --- työskentely rituaalin rakentamiseksi jatkuu, valmistelua lauantaiaamun tapahtumaan, rakentelua luonnossa jne. En puutu tähän vaiheeseen, ohjaaja työskentelee ryhmän kanssa.
lauantai 6.10.00
klo 8.00-9.00 puhdistava rituaalisauna, henkien herätys, voiman nostatus
laulaen ja resitoiden, katajavasta seremonia,vesiseremonia.
klo. 9.00-10. oo aamupala
klo 10.oo - 11.30. Ryhmä valmistaa rituaalin Elämänmäelle ohjaajan kanssa.
klo 11.30 - 12.00 Rituaaliesitys, katajamäen asukkaat, tuottaja ja kouluttaja seuraamassa. Dokumentointi.
klo 12.30-13.00 Loppupurku ja työskentelyn päättäminen voimapiiriseremonialla. laulu, tanssi., rummutus. Hyvästelyt.
KURSSILAISTEN TYÖPÄIVÄKIRJAT
nainen 24 vuotta:
3.10-01
” Eka sessiolla mieleen jäi shamaani-tiedenaisen erittäin järjellisesti ja sulavasti esittämä ”toinen silmä katsoo tieteeseen, toinen transendenttiin”. Itselläni on samanlainen suhde näihin asioihin. En säikähdä ”outoja” kokemuksia vaan nautin niistä, uskon niihin sillä hetkellä ristiriidattomasti ja koen niitä. Silti olen äärimmäisen rationaalinen ihminen ja allekirjoitan noidan sanat siitä, miksi uskonnot ovat syntyneet.
Parasta I. session antia oli metsään meno. Löysin kaatuneen kuusen läheltä ”voimapaikkaani” ja se oli kovin kaunis. Menin sen luo ja aloin rauhassa tunnustella sitä ja päästellä ääniä. Onmneksi oli paljon aikaa, sillä lopulta sain aivan kauheat kiksit sen puun kanssa painimisesta, ja ääni tietysti oli sen mukaista, eli eiu ”itsetuotettua” vaan jotain voimakasta. Oivalsin kirkkaasti konkreettisen kontaktin, dialogin synnyttämän voiman. Sama pätee muutenkin teatteriin ja ihmisiin. Koin kuusen kanssa jopa seksuaalista nautintoa (mietin voiko tämän sanoa, mutta kait sen voi. Ehkä se kertoo antautuneesta tilastani ja kontaktin voimasta).
Kun tultiin takaisin, koin kuusen kanssa olemisen laulaessani aivan yhtä voimakkaasti kuin oikeass tilanteessa. Mietin että onko siinä kyse jonkinlaisesta transsista. Transsi ylipäätään on minusta liian mystifioitu tila tai sana.
Toisessa sessiossa oltiin kodassa. Olisin halunnut tanssia rummun tahdissapidempään, koska juuri ennen loppua minulla oli outo olo, aivan kuin humalassa, mutta ilman raskautta ja sakeutta, ja olisin halunnut rauhassa tutkia minne se vie.
Noita tuntui todelliselta myös tehdessään shamaaninhommia, eli en nähnyt sitä teatraalisena ja itsekorostavana, kuten joitakin niitä hommia suorittavia tyyppejä.
3:n esineen kerääminen oli kaikkein tympäisevin harjoitus. Siksi ehkä, että olin jo hyvin väsynyt enkä olisi halunnut nähdä ennustetta siinä, että hauraat kukkani jäivät takiaishalkojen alle. Mietin kyllä sitä sen kannalta. etä se viittaa katsojapelkooni näyttelijänä, ja että minun on jatkettava ttaisteluani sen voittamiseksi. (takiaiset tuonut ---- hoitaa dokumentoinnin projektissa, eli on videokameran takana. Näen sen siis ”silmänä” - katsojana.)
Yleisesti on vain työtä tehnyt, mukavan hullu fiilis.”
4.10.01 torstai
Aamu klo 8-9 metsässä tanssi meni hiukan piloille kun kukaan ei herättänyt minua ja ----- . Heräsimme 8.30 - ja metsään. Menin saman puun luokse, mutta tunnelma oli väsymyksen ja kiireen takia aiva eri kuin eilen. Sain aikaiseksi vain epäm,ääräistä heiluntaa vaikka koetin ottaa kontaktia häneen. Ihan fyysisesti siis.
Sisällä oli vaikeata yhdistää yuo herkkä heiluntatanssi ja eilinen eläimellinen voimakas laulu. Menin siitä aika sekaisin ja jäin toimintakyvyttömäksi (sisäisesti).
Matka aliseen kärsi katkeilusta ja nukahtelusta. Aamu-unisuuteni teki tepposet. Mutta jotain sain siitä irti silti. Pääsin helposti maassa olevan kuopan kautta kuiluun, jossa oli tikkaat. Siinä oli jokin este ja sitten se muuttui kaivoksi. Edellen tikkaat. Veden läpi uin ja sitten tajusin että ympärilläni oli sumua, eikä ole enää mittään väylää jota pitkin menen. Jäin siihen ohjeiden mukaan. Aika nopeasti siinä alkoi vilahdella joutsenten eri osia. Pää tosin oli kuin jonkin petolinnun / myyttisen eläimen. Ja nokka oli kuin puuta. Eläin pisti päänsä mun suuhun, eikä sen jälkeen kommunikoinut enää mitenkään vaan haihtui pois.
Katkeilevaa ja olin siirtyunyt johonkin vähän matkan päähän hirsitupaan, jossa ihmishahmoisia otuksia. Tajusin, että pitää palata aukon suulle. Matkalla käännähti peura tms., joka tuntui lämpimältä. Kun olin palannut aukolle, huomasin että alisen katto on betonikatto. Kelluin siinä ja nutin tilan konkreettisuudesta kunnes kuulin kutsun takaisin. paluu sujui konkreettisesti.
1. session (siis edellä kuvatun alisenmatkan) lopussa tehdyssä kiitostanssissa kohtasin voimaeläimeni (”joutsenen”) uudestaan ja lämpimämmässsä hengessä. Koskin sen höyheniin ja halasin sitä selkäpuolelta. Se ui pois hitaasti. Katselin sitä myös ja näin sen selkeämmin.
2.sessio alkoi diagnooseilla. Voimaeläimeni suostui pyydettäessä olemaan kanssani ja diagnoosin loppupuolella se antoi tulista voimaa ----:n rinnan ja vatsan päällä operoidessani. Minun ainakin tuli kuuma. Koin tarvetta kilistää kelloa hyvin voimakkaasti ja tein niin.
Hoidettavana oli outo, mukava, ehkä hieman avuton olla. Tunsin selkeitä tuntemuksia ruumiissani, ikäänkuin siirtymisiä ja poistumisia.
Päivän kolmas sessio:
Kun aloimme järjestyää hoitovenettä, en olisi aluksi halunnut osallistua siihen, koska minulla oli ongelmia suhtauta myötätuntoisesti juuri tähän hoitoon. Ajattelin että aggressioni pilaisi jotain. Pyysun taas voimaeläintäni suojaamaan minua ja turvaamaan matkani, ja se oli kanssani. Minua oli kuitenkin suostuteltu olemaan mukana, joten päätin joka tapauksesa olla. Sousin vain, en nähnyt kuin pimeyttä, lukuunottamatta ---:aa, joka kumartui veneen oikealla puolella sanomaan jollekin edessäni olevalle soutajallee jotain. Sitten tajusin, ettei se voinut tavallaan olla (totta), koska silmäni olivat kiinni ja ---- johti laivaa. Voimaeläimeni tuli jossain vaiheessa sisälleni (se on ollut suurimaan osan aikaa oranssisilmäinen ja muutenkin voimallisen ja ehkä tulisen värinen tai oloinen. Välillä se muuttuu valkoiseksi ja hauraaksi, erityisesti kun se menee pois) ja tunsin soutamisessa kasvavaa voimallisuutta. Tämän jälkeen se ui hiljaa pois ja pian matka lopetettiin. Veneen näin lopussa myös aika selkeästi. Se oli raskastekoinenja punaista lakattua puuta.
Päivän lopussa törmäsin hetken mielijohteesta vihaamieni pinnien takia isoon murheeseen, jota oli vaikea kestää tai ymmärtää. 2,5 vuotta kestäneen ihmissuhteen katkeaminen kärjistyi tuon takia. Itkin sitä hyvin lohduttomasti huoneessamme ennen saunaa. Kait tällaiset hetket pitää elää. Oli mukavaa kun juttelin noidan kanssa siitä, ja selkeni ajatus luopumisesta, ja siitä, että olen saanut rakastaa ja saanut rakkautta. (nuotiolla tehtyyn luopumis-ja kiitosrituaaliin liittyen ; A J:)
6.10. perjantai
Aluksi aamulla noita taas jutteli jotain, mutta olin niin väsynyt että en pysynyt kunnolla mukana. Sitten lähdimme hakemaan metsästä tarvikkeita voimaesineen tekemiseksi. Olin hiukan heikossa yhteydessä, enkä pystynyt noudattamaan impulssejani mielestäni, joten menin voimapuulleni ja pyysin / otin siltä oksia, palasin saliin. Tehtiin matka hoidettavan parin
(----:n) kanssa vieretysten.
Matka oli sekava, eläin ei sanonut juuri mitään. Vain kaksi sanaa sain jotenkin puserrettua hänestä: auto ja keisari / ruhtinas. Tultuamme takaisin rupesin hiukan irrallisissa fiiliksissä tekemään kummallisen muotoisesta risustani keisaria. Työ sujui varmasti ja sutjakkaasti, pysyttelin ”keisarissa”. Auto tuli mukaan antamisprosessissa, ---- sai risu-ukkonsa moottoritien päässä, ajoin sinne autolla. Tiuntuihan se hiukan epäshamaanimaiselta.
Olin hämmästynyt omasta esineestäni. se ei tuntunut hyvältä, eikä auennut (vielä?) mitenkään. Antamistapahtuma oli agressiivisen oloinen.
Session lopputanssi oli ekstaattinen ja vapauttava. Tuntui kivalta kun noita halasi meitä kaikkia.
2.sessiossa lähdettiin Elämänmäelle. Aloitettiin siellä vapaamuotoisella matkalla, mikä tuntui toimivan hyvin minulle. Alkumatka oli rentoa tunnustelua, tilan hakemista. vasta lopussa lähdin joutseneni kanssa, hän otti minut selkäänsä ja sukelsimme järveen, tulimme ylös toisessa paikassa ja lensimme vetten yllä. Ennen takaisinkutsua tulimme vuorisaarelle, jolla näin kupolimaisen pyöreön rakennelman, ehkä asumuksen, maassa metsän keskellä.
Paluun jälkeen yhteyteni henkiauttajaani oli tiivis, joskin voimia vaativa. Keskityin tarkkaan, jotta seuraisin hänen ohjeitaan, yritin ja sainkin kytkettyä oman valitsevan itseni pois päältä lähes kokonaan. Menimme mäkeä alas, sieltä tarttui mukaan varpuja, sammalta yms. Lopuksi päädyin paikkaan, joka sykähdytti. Taaskin vanha kuusi, kaatunut, jonka oksiston alla oli selkeästi paikka johon olisin halunnut jäädä. Pesä... otin siitä jo irrallaan valmiiksi olevan kuusenoksanipun mukaani ja palasin ylös neuvottomana. Noita käski mennä kysymään jäänkö sinne vai lähdenkö talolle. Joutsen näytti yksiselitteisesti sinne jäämistä ja vaikka olisin itse tahtonut lähteä talolle, tottelin. Ja sen jälkeen olin todella saumattomassa yhteydessä voimaeläimeen, sain suoria neuvoja ja käskyjä, ohjeita, joita noudatin, vaikka ne välillä tuntuivat hyödyttömiltä heilutuksilta tms. Pesä valmistui ja kun se todella oli tehty loppuun, lähdin pois.
Illalla sovittiin la-aamun rituaalista. Jape oli tehnyt suunnitelman, asemoinnit, tunsin nautintoa, kun pääsimme jo lähemmäs esitystä. Oli hiukan vaikeaa luopua kaksoissyliajatuksestani, mutta ”ammattitaitoni” turvin oli yksiselitteistä kuitenkin antautua ohjaajan idealle... Sen vain tietää, kun on 8 vuotta tehnyt, ettei tuollaisiin voi jäädä roikkumaan ja dialogista syntyvät parhaat ideat.
Näin tässäkin kävi. Jape oli oikeassa, se tuli la-aamuna Elämänmäellä selväksi.
lauantai 6.10.01
Aamulla heräsin 3 vaille 8 rituaalisaunaan. Kirosin raikuvasti koska vihaan aamuherätyksiä, varsinkin jos ne tapahtuvat ennen yhdeksiää. (Normaalisti nukun 12-13 asti) Tunnelma saunass oli uninen ja hyökyvän harras. Ihmiset tuntuivat todella jumalan jalan alle pannuilta. Henkien kouriin heti aamusta. Hämmästyksen sekaista sisäistä ulvontaa. Löylystö olisin tahtonut aiemmin pois.
Kuitenkin otin saunan niin, etten painanut itseäni väkisin vaan herättelin henkiä herkkyydellä. Olin hiljaa aina jonkin aikaa ja ääntelin vasta kun minussa antoi periksi taas jokin. Katajavihtaa jäin kaipaamaan. Se tuntui erittäin hyvältä.
Rituaaliesityksessä tehtäväni synnyttäminen jännitti jo etukäteen. Päätin käyttää Artaud:ia ja otin mielikuvikseni ”perhosia tulee suusta”. ”sisäelimet paisuvat niin, että ne pyrkivät tekemään reiän vatsaan”, ”Jalat ovat lasia ja särkyvät tuhansiksi paloiksi” ja ”hermojärjestelmän totaalinen romahtaminen”, sitä tein ihan täysillä, ja kun sattui, huusin että ”lapsi” tulisi nyt vitun äkkiä ettei tarttis enää kestää. Hm... meinasin unohtaa tärkeän mielikuvan:”pää hevosten kavioiden talloma”.
Ihmisten edessä oli vaikeata olla, kun heihin ei voinut ottaa kontaktia ja piti olla vain totaalisessa yhteydessä sisäiseen. Rituaalin jälkeen oli masentunut, epäonnistunut olo, mutta onneksi Jape kiitti ”voimallisesta synnytyksestä”, että säälittävä, epävarma näyttelijän mieleni sain oikeutuksen olemassololleen.
Rituaalin jälkeinen tila oli hyvin rentoutunut, kun jotain olisi lauennut - tai rauennut.
Yleisesti ottaen koko shamanistinen osuus jakso tuntui mielelle todella raskaalta, vaikkeivät käsitteet tai asiat olleetkaan aivan uusia. Silti olen tyytyväinen nyt, lauantai-iltana (tai yönä), sillä mielen vanuttaminen ja työn tekeminen ei ole koskaan turhaa. Rakastan teatteria.
mies 34. v
keskiviikko 3.10.01
Virppillä ja Janilla oli vaikuttava sessio aamupäivällä. Sen purkaminen paperille tuntuu tarpeetomalta. Omat vaikutelmani siitä olivat sekä hämmästyneitä, liikuttuneita että ulkopuolisia.
Annukan alkupuhe ja esittely oli virkistävä ja vapauttava. Tämä siksi että oman skeptisyytensä kanssa kamppailemiseen ei nyt kulu turhaa energiaa. Tarkoitan sitä että ristiriita kokemuksen ja selityksen, uskon ja tiedon välillä on turhaa, koska kyse on eri modaliteeteista. (Syyllistyin teoretisointiin...)
Laulut lihan hiertymisestä todellisuutta vasten..
Lauluhetki tuntui pyhitetyltä, vaikka ohjeistus ei painottanut niinkään pyhyyttä tai tuonpuoleista - päinvastoin.
Annukan henkien / voiman rummutuskutsu kodassa.
Oma kokemukseni oli hyvin pieni / hauras. Rummutus sinänsä tuntui hyvältä, mutta tietoisuus ajasta ja paikasta säilyi koko ajan. Näkömielikuva joesta kevättalvisessa maisemassa. Pelto tai muu aukea, takana metsä. Täsmälleen sama kuva kuin 1,5 vuotta sitten Mielen rajoissa (kultturitapahtuma syyskuussa -2000 Helsingin Karhusaaressa Sinebrykoffin huvilassa. Tekijä oli tahtumassa esiintyjänä ja kouluttajana Virppi Venellin, tämän rituaalidraamaprojektin tuottajan kanssa). Kuvaa ei ole näkynyt missään sen jälkeen.
3.rituaali: En aluksi hahmottanut lainkaan, mitä olemme tekemässä. Valmiin kankaan katsominen oli antoisaa, kuin projektiivinen persoonallisuustesti.. Tulkitsin itsekkäästi omien kappaleitten sijoittumista suhteessa muihin ja kokonaisuuteen. Katsoin myös meidän tulevaa prokkista. Esim. Jani (ohjaaja) on samaa materiaalia kuin minä, mutta linjamme ovat ristikkäin. Kohtaamme keskellä.
Torstai 4.10.01
Aamu. Itellä tokkurainen kipeä olo - kovin paljoa en saanut irti. Hetki metsässä oli miellyttävä.
Rumpumatka voimaeläimen luokse
Kesti kauan päästä matkaan. Ensin nukahtelin ja näin ”tavallisia unia”. Lopulta näin voimaeläimen täsmälleensamanlaisessa maastossa kuin puolitoista vuotta sitten. Eläin käyttäytyi välinpitämättömästi eikä vastannut kysymyksiini. Lopuksi se tuli nuuskimaanminua läheltä. Loppukiitostanssissa suhde oli läheisempi.
Aamupäivän fiilikset vähän haljuja, etäisiä.. ei välttämättä tunnu omimmalta jutulta.
Iltapäivällä fiilis oli aivan päinvastainen
Voimaesineen hakeminen, rakentaminen ja antaminen
Olen haluton kirjoittamaan. Olo on sillä tavalla hyvä ja tyytyväinen että kokemuksen purkaminen paperille juuri nyt ei tunnut tarpeelliselta. Olen todella vaikuttunut siitä kauneudestas, millä ihmiset antoivat lahjoja ja saivat niitä.
Henkikanootti
Olin reitinkatsojana. Tehtävä hieman arvelutti etukäteen, sillä suhde voimaeläimeen oli ollut tähänsaakka etäinen.Tuntui kuin olisin käynyt katsomassa alkureittiä etukäteen. Matka oli raskas tai voimia vaativa, mutta se ei katkennut lainkaan. Välillä
oli epävarmempia hetkiä, mutta pinnistelemällä ja ponnistelemalla sai suunnista selkeyttä, oli utelias katsomaan ympärilleen missä mennään ja välillä olisi itsekkään uteliaasti mennyt toisaalle, mutta voimaeläin neuvoi kuitenkin (aiemmin mahdotonta).
Kuvata paperille kaikkia maisemia... ne kuitenkin vaihtuivat usein laajoista tyynistä vesistä nopeisiin soliin, isoihin koskiin ja kaislan keskelle, hirvansarvi ja luu maisemista punapalorinteisiin. Kuvaus ei tyhjene paperille. Fyysinen ponnistus oli koko ajan , hikoilin ja kuolasin, välillä nytkyin ja taputin ja sätkin. Jälkeenpäin olo oli hyvin tyyni, pyhä puhdistunut...
Jälkitulkinta: Vaikken olisikaan ollut alisissa, olin joka tapauksessa muualla kuin harjoitushuoneessa. Vastuu muista ja veneestä terästi keskittymistä ankarasti. Voimakas kokemus.
Nainen , 53 vuotta
Keskiviikko 3.10-01
Janin ja Virppin samaanisessio samoin kuin eilinen hoitosauna kosketti jostain äärettömän syvältä: tunnetta on vaikea kuvata, kuin olisi tullut kotiin, löytänyt jotain kauan kaivattua ja tuttua, saapunut hetkeen, jonka ei halua loppuvan.
Ikiaikaisen kosketus
turvapaikka, äidin syli ja hoiva, josta koen jääneeni osattomaksi.
Minun sisälläni murisee ja se tuntuu hyvältä. kyyneleet valuvat vaikkei niihin liity surua. Olen onnellinen siitä, mihin elämä minua johtaa. haluan jatkaa tätä tukimusmatkaa.
Asioita, joita tällä hetkellä pidän tärkeinä huomioina ja tietoina:
-shamanismiin ei liity dogmeja
-pakottomuus, eli ei tarvitse puristaa itsestään mitään ulos
-mahdollisuus kokeilla, voin ”mennä mukaan” yksinkertaisesti päästämällä
irti ja siis myös lopettaa, kun haluan
-juuri tämä irti päästäminen tuottaa minulle usein vaikeuksia ja silloin voin ikään kuin leikkiä olevani mukana ja useimmiten silloin alkaakin jotain uutta ”niinkuin ei koskaan ennen” tapahtua.
Välillä yritän liikaa, haluan niin palavasti löytää sen kohdan itsessäni, mitä nyt on kosketettu. Haluaisin edistyä nopeasti, kokea jotain oikeasti ja kiistämättömästi”.
Minun järkevä mieleni haluaa mitätöidä kokemuksieni pelkäksi mielikuvitukseksi ja pelkään että minut ehkä suljetaan vahvan shamanistisen kokemuksen ulkopuolelle, vaikka kuinka kovasti yrittäisin.
Kysymys: ”Voiko shamanismia oppia matkimalla?”
Toinen: ”Tarvitseeko minun kokea syvältä kaikki asiat, jotta niillä
olisi vaikutusta ja tarvitseeko minun ymmärtää se vaikutus?”
Se, että tähänastiset kokemukset ovat yksinkertaisesti tuntuneet hyvältä on jo riittävä vahvistamaan haluani päästä syvemmälle siihen osaan tietoisuutta, joka tavallisesti on saavuttamattomissa. En tiedä onko minulla niinsanottuja shamanistisia kykyjä, välillä koen että on ja asetan silloin tiettyjä vaatimuksia ja ennakko-odotuksia, mikä johtaa pettymiseen. Tässä on silti hyvä olla.
torstai 4.10.-01
Aamulla metsässä kuulin karhun äänen. Se ei voinut olla kaukana meistä, koska olin siellä ennen muita. Olin uninen ja vähän pelotti, mutta minä vastasin sille ja asetuin sammalikkoon makaamaan, kuusen alle. lähdin tekemään tanssia kuusille ja sammalikolle. Tuntui mukavalta upota siihen raikkaaseen vihreyteen. Ajattelin että nyt voisi karhu ihan hyvin tulla, en pelkäisi sitä. Toisaalta tuntui, että minun karhuni olikin halunnut pysytellä piilossa, kuitenkin sen läsnäolo tuntui vahvasti.
Vähän myöhemmin näin -----:n tulevan ja menin puiden taakse piiloon. ---- seisoi ihan samassa kohdassa missä äsken olin ollut. Leikin ajatuksella, että itse olen nyt karhu ja silloin koin entistä vahvampana yhteyden luontoon.
Tulin metsästä täysin virkeänä.
Matka:
Turvallinen kokemus. Voimaeläin mukana lähes koko ajan. halusin nähdä myös erään toisen eläimen ja siitäkin tuli häivähdys.
Olin pimeässä ja koskettelin eläintäni, silti suurta läheisyyttä ei syntynyt. Tunsin myös käyväni ylisillä, jonne voimaeläimeni minut lähetti ja odotteli sen aikaa alhaalla kapeassa kallion halkeamassa.
Aina välillä koin olevani tässä huoneessa, mutta en halunnut vielä palata.
Hoitovene:
En kyennyt olemaan täysillä mukana siinä, että kyseessä oli hoito. Tietoisuus -----:sta (joka käsitykseni mukaan ei ole sairsa) oli liian vahva.
Yhteistunne muiden hoitajien ja soutajien kesken oli silti vahva ja elin siitä. Välillä kuvittelin ----:n tilalle jonkun muun: kalliolta pudonnut pikkulapsi tai kuolemansairas isoäiti.
Välillä vähän lössähdin ja sitten taas aloin laulaa ja soutaa kovempaa. Kuvittelin järven, jonka rantaa pitkin soudimme, jylhiä kallioita ja pieniä saaria. Sitten näin karhun rannalla. Se lähti uimaan ja ikäänkuin johtamaan meitä. Pyysin siltä apua, sillä minua alkoi vähän harmittaakin.
Karhu ui sitten aivan vieressä ja välillä sekin souti.
Aloin vähitellen yhä enemmän siirtyä oman mieleni sisään. Tiesin, että yhdessä olemme vahva joukko ja että soudamme yhteiseen päämäärään. Hoitoa en koe antaneeni. Pikemminkin kokemus oli yhteys muihin soutajiin, yhteisen prokkiksen liikkeellelähtö.
Perjantai 5.10.-01
Aamulla ennen aloittamista hain voiman metsästä. Siis olo virkeä.
”Liminaarinen (vain liminaalinen?) tila” ja sen sietokyky:
Oli hyvä tajuta, että siinähän sitä ollaan, se ei ole este eikä myöskään pääsylippu. Jonkinlainen valmiustila mihin suuntaan vaan. Mukava lähtö tälle päivälle.
Lahjan hakeminen:
Otin ensimmäisen esineen, joka veti puoleensa.
Matka oli vähän sumea, mutta sain hyvät ohjeet ja niitä oli ilo noudattaa. Tärkeä elementti oli tuoksu, jonka halusin lahjoittaa.
Lahjan antaminen oli vahva tilanne. Tiesin että tein mitä piti tehdä ja tiesin että auttajia oli läsnä. Sain itsekkin hyvin paljon, sekä antaessa että saadessa.
Elämänmäki:
Minun matkani oli ihan pieni, oli vaan mukava rummutella. päällimmäiseksi nousi halu mennä metsään ja kokonaan sammaleeseen pukeutunut karhu ja luonnon kauneus, hiljaisuus.
Lähdin kävelemään, haistelin ja katselin odotellen ohjeita. Tuli mieleen kruunajaiset ja sammalkruunu. Sitä rupesin rakentelemaan.
mies, 23 vuotta
Rituaaleista joita teimme
Minulla on vaikeuksia suhtautua luontoon samanistisen käsitteistön kautta. Todellisuuksien välinen hankaus tulee esiin koskettaessani puuta niinkuin aina ennenkin. Annettu tehtävä sekoittaa luontosuhdettani, miten suhtautua puuhun, tuuleen, järvenselkään? Kun yritän eläytyä, laulaa, tanssia, koskettaa, se tuntuu väärältä. Elämää, joka puissa on voi vain hienovaraisesti, hiljaa ja täysin käsittämättömällä tavlla aistia. Huomaan yrittäväni inhimillistää luontoa, yritän siirtää omia ominaisuuksiani luonnon objekteihin. Annettuja tehtävänantoja noudattamalla kommunikointi tapahtuu minun itseni ja minun itsestäni puuhun siirtämieni ominaisuuksien välillä. Dialogisuus puuttuu, en kommunikoi vaan prosessoin itseäni. Tämäkin on tietysti tärkeää, mutta juuri nyt haluan viestiä, rtakentaa todellista yhteyttä itseni ja ympäröivän maailman välillä.Haöuan pitää luonnon käsittämättömänä. En halua kahlita sen ominaisuuksia mihinkään järjestelmään. Samoin haluan uskoni ja sisimpäni säilyvän mysteereinä. Minulla ei lopulta ole halua kuvailla näkyjäni, ei muille eikä itselleni.
Minulla ei ole halua tiedottomaan transsiin, sellaiseen rajuun ja toimeliaaseen matkaan, jota olen nähnyt täällä tehtävän. Toisaalta uskon rituaaliteatteriin ja rituaaleihin eheyttävinä kokemuksina. Rituaalin ydinsisältö minulle on ryhmän yhteinen voimakas liieke ja päämäärä. En halua rituaalissa sulkeutua itseeni, tahdon jatkuvasti aistia yhteisen hengen liikettä! Tämä kollektiivi on se elementti, mikä minulle on tärkeintä elämässä ja teatterissa. Yhteinen rituaali pelastaa masennukselta ja yksinäisyydeltä. Minulle dialogisuus on sittenkin ihmisten välistä. Luonto vastaa omalla tavallaan, sitä kuulee parhaiten ilman käsitteitä. Mutta ihmiselämässä ja teatterissa tapahtuva kommunikointi, teatteri tilanteen ihme on meidän ulottuvuuksissamme.
Veneparannus:
Meloimme treenitilan lattialla, paransimme ----:aa. ---- oli keskellä. Lauloimme intiaaniöaulua, tuntui kuin olisin jälleen joutunut leikkimään minulle tuntematonta leikkiä. Estetiikka ja sävel vieras, yritin paeta Tiurajoelle. Suljin silmät, tartuin puiseen melaani, olin ----:n kanssa vihreässä kanootissa.
Miksi minun piti laulaa, vieraalla äänellä, vierasta sävelmää. Nyt vahvistuu ajatus siitä, että samanismi on lopulta minulle vierasta. Minun suhteeni luontoon, elämääni ja ihmisiin on jo olemassa sellaisena kuin olen sen oppinut. Uskoni on jo löytänyt muotonsa. Rukoukseni sanat ovat jo olemassa. Minua ei kiinnosta oppia jotain uutta kulttuuria ja uskomusjärjestelmää. Se, mitä teimme oli kaikua jostain aidosta ja menneestä. Samanismi kiinnostaa kulttuurihistoriallisesti, ei elämänsisältönä. Eläimeni on vahva arkisuudessaan. Se mitä täällä kuulen ja opin ei kuvaa minun alista maailmaani! Saisinpa olla rauhassa!
Lahjan anto:
Aikaisempiin harjoitteisiin liittynyt torjunta katosi, kun mukana oli teatterillinen elementti ja improvisointi tuntui sallitulta ja samanismin maailma toimi välittäjänä toisesta välittämisessä. Samanismi ei ollut itsetarkoitus vaan improvisaation alkusysäys. Sen puitteissa vaikutta olevan mahdollista etsiä aitoa ja rehellistä mutta silti draamalistaja teatteritaiteellista ilmaisua. juuri tätä teatterista puuttuu: lämpöä, inhimillisyyttä, toisesta välittämistä ja hoidollista ulottuvuutta. kumpa esiotyksemme sisältäisi jotain tällaista. Antamisen rituaali, teatterin tekijt antavat katsojille valmistamansa esityksen kautta rituaaline. Katsoja on lahjan vastaanotaja, todistaja. Esityksestä tulee anatmisen ja saamisen juhla, yhteinen kokemus. Upeaa!
nainen, 21 vuotta
-----: ajatuksia ja kokemuksia
ensimmäinen päivä:
Lähden metsään etsimään ääntä. Polvistun sanmmalmättään äärelle. pysähdyn. Olen läsnä. Aistin.
Ääni alka muodostua minussa. Kuuntelen. Mättään henki kehottaa minua antautumaan syvemmälle ja kuuntelemaan tarkemmin, levähtämään hetkeksi. Vaivun mättään uumeniin, jossa ääni syntyy matalana, huokuvana ja tasaisena.
Huoneessa kaikki tekevät omaa löytämäänsä ääntä / laulua. Lopulta äänet ikään kuin sulautuvat yhdeksi.
Kodassa:
Rummutus rauhoittaa mieleni. Tila syvenee. Syntyy hiljaista laulua.
Kolme kasia lakanalle. Kukin antaa palasen itsestään. Muodostuu kokonaisuus, näky tulevasta.
Toinen päivä:
On helppo palata samaan paikkaan, josta etsin edellisenä päivänä ääntä. Liike muodostuu helposti ja on jotenkin saman kaltainen kuin mättään ääni.
Matka aliseen:
Menen luolan aukosta sisään. Matkaan tunnelissa kunnes tulen kammioon. Siellä on nuotio. Pyydän saada nähdä voimaeläimeni. Minulle ilmestyy useita eläimiä, yksi niistä erityisen voimakkaana. Kysyn onko hän voimaeläimeni. En saa selkeää vastausta, mutta eläin antaa ymmärtää olevansa aina läsnä tukenani ja turvanani. Kiitän ja palaan samaa reittiä takaisin kuin ---- (epäselvä sana).
Parantaminen:
Tekeminen tuntuu luontevalta. Helistin auttaa keskittymään ja yhteys voimaeläimeen muodostuu vahvaksi.
Venerituaali:
Tunnelma on hyvin harras ja voimallinen. Kaikilla on tärkeä tehtävänsä. Enimmäkseen olen ajatuksettomassa maailmassa soutamiseen ja laulamiseen keskittyneenä; mutta välillä eteeni ilmestyy kiviä. Voimaeläimeni on läsnä hetkittäin. Laulun ja rummutuksen loputtua koen, AISTIN keskellä värähtelevän suuren energian. Olo on hieman (epäselvä sana) mutta rauhallinen.
nainen, 26 vuotta
03.10.01
Ensimmäinen päivä Annukan kanssa:
Päivällä voimapaikan hakua metsässä ja dialogia luonnon materiaalien kanssa. Laulu syntyi ”hiertämisestä” puuta vasten, mutta lopullinen yhteys muodostui puun vieressä olevien supilovahveroiden kanssa. Tuntui että sienet lauloivat kanssani. Purimme jokaisen kokemukset laulamalla yhdessä. Yhteisyyden tunne oli voimakas.
Iltapäivällä olimme kodassa ja teimme pienen rumpumatkan nuotion ympärillä. Voimaeläimeni ilmestyi minulle ja tunsin kuin kauan kateissa ollut ystävä olisi löytänyt minut, tai minä hänet. Rituaali oli kaunis, kun laitoimme kasvimme kankaan päälle. En kuitenkaan nähnyt kankaalla kovin selvästi mitään.
4.10.-01
Paransimme toisamme pareittain helisitmen ja laulun avulla. Potilaana tunne oli paikoitellen todella voimakas. Tuntui kuin iho olisi kiehunut ja toisaalla väreillyt kylmänä ja lämpimänä. Olo oli vähän pelottava. Parantajana tunsi lämpötilaeroja, mutta olo oli vähän epävarma.
Hoitokanootissa yhteisön voiman tunne oli voimakas. Hoidin oman tehtäväni soutajana niin hyvin kuin pystyin. En lähtenyt matkalle, mutta tunsin paljon voimaa. hetkellisesti voimaeläimeni ilmestyi minulle uimaan viereeni ja kannustamaan.
Vaatepalan uhraus illalla puron äärellä tuntui etäiseltä. Riitti oli kaunis.
Voimaesineen antaminen:
Sain voimaeläimeltäni kullanarvoiset ohjet esineen käytöstä. Oksan luovuttamishetkellä läsnä SUURI VOIMA. Vahva yhteys hoidettavaan. Sanaton vuorovaikutus. Automaattisesti tiesin miten tulee toimia. HENGET KESKUSTELEVAT, SIELUT KOSKETTAVAT TOISIAAN. Esineeni on kuin siipi, joka yhdistää ja tuo keveyttä.
Lahjan / esineen saaminen:
Haistan sammaleen tuoksun. Sen pehmeä elementti hoitaa sydäntäni. RAKKAUS YMPÄRILLÄNI, LÄMPÖ SIELUSSANI. Vihreys rauhoittaa. Möykyn olemus tuo toivoa ja intohimon pilkahduksen.
Elämänmäellä:
Voimaeläimeni opastaa minut kotaan. Näen itseni siellä tanssimassa. Kädessäni on oksa. Tanssi muuttuu villiksi. Syntyy mumisevaa laulua. Ikään kuin sulaudun voimaeläimeni kanssa yhdeksi. Rummutus lakkaa. Palaan takaisin.
Lähden metsään etsimään oksaa, jonka näin. Hetken käveltyäni
löydän sopivan. Kysyn vielä voimaeläimelötäni oksan tarkoitusta. Hän sanoo oksan olevan juuri se mitä etsinkin ja ettei oleva ole mikä tahansa oleva.
Myöhemmin minulle selkiää miten oksaa tulee käyttää. Lisäksi saan ohjeen laittaa mutaa naamani.
Käärmeen syntymä:
Laulu toimii kantavana voimana. Vaikka tekemiselle on annettu raamit, läsnä vapaus. YHTEYS LUONNON HENKIIN. Yhteys, vuorovaikutus muihin ryhmässä oleviin.
nainen 21 vuotta
Harjoituspäiväkirja shamanismi- työpajasta
3.10.-01
Sitten mennään metsään. Haetaan materiaalia ja aletaan laulaa ja hiertä ityseä sitä vasten. Löysin puron, joka solisi niin kovaa, että piti laulaa yli. Kyllä sitä ääntä syntyi mutta jotenkin ärsyyntymisen kautta.
Tulimme sisään ja aloitimme yksitellen laulun. Lauluista syntyi vellova äänimassa, joka yllättävän (tai ei) harmonisesti soljui yhteen.
Sinänsä huvittavaa että kuvittelemme kokeilevamme SHAMANISMIA ja vetäjä tulee romuttamaan kaiken. Minulle on siis nyt asennevamma, mutta sehän ei ole mitään uutta.
Kodassa, tulen loisteessa Annukka laulaa ja tanssii ja kutsuu voimaeläimensä paikalle. Tanssin. Liike liikuttaa. Ääni tulee. Eläimiä ei näy. ---- nauraa ja meinaa kaatua nuotioon. Tanssimme rummutuksen mukana ja joillekin se on paljon. Nyt tulee vettä ----:sta ja taivaalta.
Haetaan kankaalle kolme sama asiaa. Laitetaan jokainen vuorotellen kankaalle yksi esineistä kerrallaaan. Lopputulos eli asetelma on ryhmä. ”Jokainen voi löytää opastrusta tuleville päiville katsómalla kangasta.” Lopuksi purteaan päivän tapahtumat. Kun sanon että kiukuttaa, saan miettiä haluanko jakaa sen ryhmän kanssa. no sanon sitten, mikä A:n (Annukan) tieteellisyyslöpinät. Muut kokivat ne virkistäviksi.
4.10.-01
Tanssia elementille / materiaalille, jolle eilen lauloi. Menin puron luo, joka edelleenm solisi. Oli hankala liikkua tai saada impulssia, kun ei ollut fyysistä kontaktia elementtiin, en siis viitsinyt rypeä purossa. Syntyi kuitenkin eräänlainen itsensä pesemistanssi.
Voimaeläimeni on edelleen haussa. Eilen tekemämme rituaalit antoivat kuitenkin materiaalia esitykseen. Laulu ehkä alkuun. Yksitellen esiintyjät astuvat esityksen maailmaan tuomalla oman laulunsa yhteyteen.
Ensin ryhmän muodostus / puhdistusrituali helistämällä. Sitten toimme aamuiset tanssimme yhteen. Yksitellen menimme piirin keskeille ja kehitimme tanssejamme. Jossain vaiheessa lisäsimme myös laulun. Toiset kokivat yhtenäisen olion, minä olin erillinen.
Rumpumatka aliseen. Olin odottavainen, varmaan liiankin, sillä tuntui etten päässyt oikein minnekään, Jollain tasolla minusta tuntui, että hirvi olisi voimaeläimeni, mutta mitään todistetta en ole siitä saanut. elkään, että viime päivinä näkemäni hirvi (hirvet) on vain suurta halua nähdä se. Matkatilanne jäi jotenkin epäselväksi. Lilluin Kelujoessa, kamppailin mudassa, mutta en päässyt matkaan. Olin varmaan liian tietoinen. Loppuhyvästelyssä ja kiitoksissa silittelin kyllä hirveäni. Ehkäpä ystäväni on myötämielinen.
Ensin helistämis(rituaali) pareittain.
Paransimme ----:n kanssa topisiamme voimaeläimiemme avulla. Koin tuntevani kuumaa ja ja kylmää, energioita -----:ssa. Se tuntui hyvältä. Sitten teimme henkikanootin ----:lle. Minä olin taas helvetin tietoinen itsestäni. Minun tietoisuuteni ei taida venyä mihinkään. On ulkoinen olo. Muut ja minä - ei mitään minä-.sinä suhdetta. ----:lle taisi tulla apua, onneksi. Jotain saaria näin ja mielikuvia suuresta kirkkovenestä.
Henkiveneen purku:
---- olio saanut voimallisia näkyjä venettä ohjatessaan tai siis reittiä hakiessaan. Samoja elementtejä, joita Virppi oli saanut hoito-ohjeiksi. Minä jaoin oman mitättömän kokemukseni ja sain palautetta, että joskus on vielä minun aikana. Täytyy oppia päästämään irti ja vain katsomaan. Vain sitä
kautta näkee.
Lopun kiitosrituaalissa poltimme palan kangasta jokainen. Läsnä olivat tuli, vesi, maa ja ilma. Ymmärsin että tottakai vesi sammuttaa tulen, koska ne ovat vastakkaisia elementtejä.
5.10.-01
Puhdistavan laulun jälkeen haimme ulkoa ensimmäisenä vastaantulevan esineen (tiilenpala), josta tarkoituksena oli tehdä voimaesine parille. (-----:lle) Sitten teimme patjapötköttelymatkan, jossa haimme toko-ohjetta voimaesineelle. Yritin kysellä hirviystävältäni, ei mitään reaktiota. Loppuvaiheessa näin kuitenkin hailakoita näkyjä ristikkäin olevista kepeistä, joten vpoimaesineestä tuli tällainen (kuva). ----- antoi minulle vuollun halon. Hän painoi sitä voimakkasti oikean rintani alapuolelle, kuin irrottaen. Sitten hän painoi päänsä samaiseen kohtaan ja helisteli halkoa. Minä nousin istumaan, sain halon käsiini ja huomasin että samainen hämähäkki, joka tuli tiilen mukana sisälle, oli ----:n antamassa voimaesineessä. Sattumaa?? Jotain yhteistä tapahtui, sillä näin ”matkallani” myös lastuja, jotka olivatkin ----:n antamassa esineessä.
Rumpusessio Elämänmäellä:
Aineksien haku rituaalia varten. Saan laulun,kuusia ja symbolin, ”Rajan takana tie, rajan takana tie. Kiven päällä polku, kiven päällä polku.” (+ symboli jota käytettiin rakenteellisena tekijänä lopullisessa rituaaliesityksessä).
Ihmisten matkalla (rumputransimatkalla) saamista elementeistä ja ohjaajan visionäärisestä matkasta saaduilla aineksilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla muovattiin esitys ”Käärmeen synty”.
6.10.-01
Aamusauna oli outo kokemus. Vielä nukuksissa, aamuäreänä kokoontua laulamaan saunan pukuhuoneessa. Riisuutua alasti. Kulkea jonossa vastaanottavaksi katajalle. Valtava väsymys. Annukan löylyn hengen nostatuslaulut tunkeutuivat luihin ja lihaan.
Rituaaliin lähdin levollisin mielin. Rakenne oli selkeä ja toimiva, elementit puhtaita. Suhteessa valmistaviin harjoituksiin esitys oli kokemuksellisesti erilainen ja niin hyvä. Kyseessä oli esitys. Varsinkin suunnitelmien vastaisesti tapahtunut hiljaisuudessa synnytyksen seuraaminen oli erittäin voimakas hetki. Huipentumana syntymän huuto ja viimeinen kouristus ennen lepoa.
nainen 2? vuotta
3.10.-01
Virppin ja Japen shamaanisessio kiehtoi mua suuresti. Olin odottanut voivani todistaa sellaista omin silmin. Esitin hiljaa mielessäni Vishnulle rukouksen toivoen hänen siunauksellaan session onnistuvan erinomaisesti. Ei etten uskoisi shamanismin toimivan Virppille ja Japelle ilman mun uskin mukaan jumalan apua, se oli mun tapa ottaa sessioon konkreettisesti osaa. Ja se kaikki näytti juuri sellaiselta kuin olin ennen kuvitellutkin. Meillekerrottiin että he pyysivät henkiä suojelemaan / auttamaan / opastamaan produktiotamme. Kaikki se tuntui minusta järkeenkäyvältä ja ennenkaikkea hienolta. Nämä on niitä pieniä suuria asioita joiden avulla jaksan elää tässä meidän käsittämättömässä todellisuudessa.
Sä lähetit meidät metsään: Juuri kun olin löytänyt sieltä harmonisen paikan siellä istuikin ----. Meistä oli eilen tullut, olimme lähestyneet, mitäköhän meidän välillä olisi? Toi tyttö tuosa, en tervehtinyt, jatkoin vielä hetken matkaa. Vastassani seisoi äidillinen puu joka selvästi valitsi minut. Aivan kuin puu olisi muistuttanut minulle vanhasta sananlaskusta: ole näyrä ja joustava kuin ruohonkorsi ja kärsivällinen kuin puu. Ja minä halasin sitä puuta, lauloin sille tunteeni. Ohi korvani kuulin ----:n laulun, se oli hyvin samankaltaista kuin omani ja hämmästyksekseni löysin tuon tytön puun juurelta. Kun me myöhemmin laulettiin yhdessä, me oltiin se metsä ja sinä kiersit ja kuuntelit meidän laulua.
Välihuomio: Lounaalla oli PAHAA ruokaa ja olin suuressa kiusauksessa tarttua makkaraan ( Miksi yrittäisin olla hieno vege jos himoni on kerta muuta.)
Kota: Odotusta, KOSKA MÄ PÄÄSEN NÄKEMÄÄN HENKIÄ ?
Kun tanssin nuotion ympärillä tunsin pientä virran heilutusta, en kuitenkaan tarkastanut johtuiko se heiluvasta maasta! Jos olen inho realisti mun on myönnettävä että olen kateellinen ----:lle, saman aikaisesti olin hänen puolestaan iloinen, pidin häntä ryhmän heikkona lenkkinä... Enää en ole samaa mieltä.
Lakanaan suhtauduin kuin tarot-kortteihin, ne kertoo katsojan oman intuition tai tarpeen mukaan miten pitäisi toimia tai mihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Mulle ne merkitsi rappusia / tikapuita joissa on yksi koetin kompastuskivi mun edessä johon löytyy monta eri ratkaisua sen jälkeen tieni on avoin ja voin sen itse rakentaa ja suunnata. Mahdollisuudet ovat auki.
Tänään oli hieno päivä ja se kului muutamassa tunnissa.
Matkalla voima / henki eläintä tapaamaan:
Oletin automaattisesti sen on oltava susi. Joskus lapsena olin sellaisen nähnyt ja samaistin itseni yksinäisenä vaeltajana varovaisena tarkkailijana kylmällä läpitunkevalla katseella.
Alas maahan oli vaikea päästä. Vastaan taisi tulla tonttuja jotkut närkästyneinä kun olin heidän reitillään, joku ihmeissään että ----:ko se siinä. hain sisään menokoloa paikasta jossa lapsuudessa suden olin nähnyt. Kun tunsin olevani oikeass maassa istuin kivelle rotkuon viereen. Kauempana oli hirviä he katsoivat minuun ja ampaisivat juoksuun mukana heillä taisi olla hevonen. Tunsin kylmän kuonon kainalossani (Susi katsoi minua hetken ja käänsi katseen oikeaan, korvat luimussa, yritin kysyä: oeltko sinä minun henki eläimeni ) susi astui pari askelta pois. Syliini hyppäsi söpö jänis, vaalean harmaa. Susi kellahti koiramaisesti jalkoihini rapsutettavaksi, jänis vierelläni. En saanut kummemmin selkoa miltä maisema näytti. Tunsin upottavani käteni suden turkkiin. Ssamassa huomasin... ratsastamassa sewn selässä vinhaa vauhtia läpi metsän jänis laukaten vierelläni oikealla puolella. Yht äkkiä susi hyppäsi rotkoon. Se vähän jännitti mutta luotin ettei susi hyppäisi ellei tietäisi selvityvän ja jostain ilmaantui maa suden jalkojen alle. Jänis puikkelehti vasemmalta. Muuta en muista.
Kun kiitimme ringissä oli molemmat susi ja jänis leiritulen ääressä. Sanoin molemmille erikseen kiitos ja ne ampaisivat juoksuun.
HOITOVENE / SOUTU
Se että mä olin soutaja oli ehdottomasti paras ratkaisu. Tunsin että me teemme yhdessä tätä. Virta vaihteli leveästä kapeaan. Rauhausesta maastosta puiden suojaan. Välillä taisi olla palavia kokkojaksin meidän vieressä: Muistin neuvon, jatka vain soutamista, Aika ajoin näin suden jouksevan oikealla puolellani. Välillä se pyaähtyi ja tarkkaili ympäristöä kun jänis joi virran vettä.... jaa ensin joi kyllä susi ja jänis piti vahtia. Jossain vaiheessa jänis oli sylissäni, minä olin tainnut varata voikukan lehtiä sille syötäväksi. Jänis katsoi minua suoraan silmiin vain hetken ja jouksi sitten oikealle. Jossain vaiheessa veneeltä tuntui lahoavan pohja aivan kuin tiivisteet olisivat liuenneet virran mukana. Susi hyppäsi viereemme uimaan. Suurimman osasn ajasta keskityin soutamaan. Kun minua alkoi väsyttää päätin laulaa vielä kovempaa. Yritin huutaa: oletteko te molemmat voimaeläimiä, kumpi teistä on minun voimaeläin, en saanut vastausta. Luulen että minä itse olen se susi?
torstai 4.10.-01
Näin aamulla kovin materiaalista unta. Selvästi asioiden järjestelyunta josta totesin heti herättyäni olinpas minä siinä unessa kaunis. Sitten kun menin metsään puutani tervehtimään mieles´säni pyöri vain eilisillan ystävieni hömppä kertomukset. Mut valtasi oman riittämättömyyden... masennus. Soimasin itseääni siitä etten puhtain mielin osannut tulla metsään vaan ajattelin typeriä kuka sekoili kenenkin kanssa... juttuja ja sen jälkeen soimasin itseäni siitä että soimaan itseäni niin paljon! Höpsö minä. Oma tyytymättömyyteni kohdistuu karkeaan käyttäytymiseeni, epäsosiaalisuuteeni, siihen etten tunne olevani erityisen erikoinen / lahjakas: osaan vähän kaikenlaista eikä mielenkiintoni jaksa pysyä missään tarpeeksi pitkään jotta kerkeisin kehittyä edes lähelle niin superhyväksi kun soisin olevani.
En ole hyvä / puhdasmielinen, mieleni tekee: varastaa, valehdella, laiskotella, ylpeillä, hienostella. Toki annan harvoin itselleni periksi toteuttaakseni mitä mieleen joulahtaa. En myuös oikein jaksa välittää muista ihmisistä, pidän heitä monesti typeryksinä kun he eivät mielestäni yritä tarpeeksi kehittää itseään. Ja sitten huomaan, he paljastavat itsestään sellaista fiksuutta jota en ollut nähnyt heissä saati itsessäni. Olen typerä kun halveksin heitä. Eilisessä ennustuksessa ---- asetti ruusunmarjan ----: koiranputken alle suojaan. Ei ole heikkoutta joskus ottaa toisesta suojaa... ---- kysyikin aamupalan jälkeen onko minun hyvä olla? Lepäsin hänen kainalossa ja vastasin: Mun on nyt hyvä olla, mutta mun mieli on paha omasta itsestäni. Totesin vielä, niin olen aina elänyt itseni kanssa ja niin tulee varmasti jatkumaankin.
En malttanut sulkea silmiäni kun helistelit. Halusin tarkkailla ja opiseklla jokaista liikettäsi. Kun vihdoin suljin silmäni mun mielessä sun helistimestä satoi vesipisaroita (vaaleansinisiä) joilla oli kultainen hehku. Mun kohdallani tunsin lapaluiden välissä ryöppyjä. Ne taisivat huuhtoa pois pahaa mieltäni.
perjantai 5.10.-01
Heräsin aamulla hymy huulillani: Mitäköhän kivaa me tänään tehdään? (Voi kun me askarreltais.)
Ja niinhän me askarreltiin. Pihalta löysin kävyn. Kuvittelin heti mielessäni kuinka teen siitä hienon riipuksen. Käydään vierekkäin makaamaan. Rumpu soi, olen harmaassa ”ulottuvuudessa”: hei kaikki metsän henget, voimaeläimeni, Vishnu. ---- täällä, Olen tekemässä voimaesinettä ----:lle, en tiedä mikä hänen vaiva on enkä itse osaisi sitä parantaa.. Olkaa hyvät ja auttakaa minua luomisessa. Olen valinnut kävyn. (Kuvittelen kävyn suoraan eteeni sille harmaalle taustalle) sekunti kaks ja kävyn reunoilla on kepit jonka varassa käpy pysyy narujen avulla. Loppuaika kuluu minun tarkastellesssa miten narut on solmittu, mieleeni tulee kuinka ---- istuu pihalla mietteisiinsä uppoutuneena -katse kaukaisuuteen... Tulen takaa ja asetan kapineen hänen silmiensä eteen: laita eri arvoiset asiat elämässä eri lokeroihin ja näe kuinka ne tukevat toisiaan.
Kun rummutus loppui ehdin juuri ja juuri kiittää kun olin jo takaisin tässä huoneessa. En olisi uskonutkaan kuinka hienoja loitsuja me osataan tehdä! Ihan täysin tarkkaan en jaksanut joka loitsua seurata, keskittymiseni hieman herpaantui, en malttanut odottaa oman laahjani antoa.
----- asettelee mut isatumaan huoneen nurkasta nurkkaan agressiivisesti, kapine edellä tuo sen mun luokse. Mun täytyy vain vastaanottaa. Olen hämmästynyt kuinak monimutkainen minun lahjani (saamani) on.
Elämänmäki
Neuvo itselleni: Älä anna omien käärmeiden viedä... päästä ne vapaaksi syntymään uudelleen.
Antakaa minun löytää oma korteni rituaaliin. Minulla on lainahelistin jolla kalkutin joka suuntaan, kivenkoloihin, puiden latvaan. Helistin ei selvästi ollut oma. Minun teki mieli löytää mustikoita, joita vaanin kuin
peto saalistaan, mieleni teki mennä syvemmälle metsään mutta annoin rummun kutsua minut takaisin ryhmään. ”Lähtekää omaa tahtianne matkalle rummun opastuksella. Minun ei tehnyt mieli sulkea silmiä, halusin hypätä pöydälle ja päästää eläimen ulos itsestäni. En ollut kosketuksessa voimaeläimeeni.
Löysin itseni primitiivisestä transsista, pöydältä hyppään penkille, penkiltä pöydälle ja maahan möyrimään. Märkä sammal ei tuntunut ikävältä. Mielessäni välähti eri kansakuntien tanssist, intohimo joka liikuttaa tanssijan kehoa. Vasara jolla voi hakea liikkeen suuntaa, tasapainoa ja rytmiä. Huh, tulihan hiki. Rituaalitarvikkeita hakemaan: ja ei kun metsään. Tunnustelin useita keppejä joista yksi ei mitenkään erityisen kaunis vain sattui jäämään käteeni. Kuljin jyrkkää alamäkeä aika pitkälle. Silmiin osui pari mielenkiintoisen näköistä kääpää. Potkaisin yhden irti. Minulle tuli kylläkin paha mieli ja olenhan minä näitä jo muutaman repinyt irti -- ja palautin sen käävän maahan, pyysin anteeksi vaikka tiesin käävän maassa kuolevan ja tekoni olevan anteeksiantamaton. Itsekäs ja tuhuava on minun ihmismieli. Takaisin paluussa totesin: ai niin saniainen tosiaan kasvaa märässä. Molemmat kenkäni veden upottamina. Olisihan minun tämä pitänyt tietää.
Kotimatkalla eksyin muutamaan otteeseen. En ollut seurannut reittiä tänne tultaessa. Tieltä löytyi kohmeinen koppakuoriainen jonka luulin jo kuolleen: vien sen ----.lle lahjaksi osoituksena etten enää pienelijöitä pelkää. Myöhemmin kävi toteen molemmet väittämät...Tieeltä taskuunmi tuli mukaan myös katkennut kivi. Loppuilta mieletöntä levottomuutta perjantai-illan huumaa hysteeristä naurua.
En meinannut saada yöllä unta, mielen järjestelyä puolitoista tuntia.
lauantai 6.10.-01
Mukana olijana tarkkailija. Viimeinen shamaan opetuspäivä. ”Voi, en ottanut eilisestä tarpeeksi kunnolla, päivät valuvat hukkaan”
”Viisi minuuttia aikaa olla saunalla”... Ääni tuntuu takertuvan kurkkuuni. Saunassa suraan tarkkaan joka sanaasi. Katajavihta tuntuu hyvältä iholla, jokainen meistä vihtoo vuorotellen vierustoveria...
”Naisten nauravaisten henget vahvistukoon--- Kiukaan kiukkuisen kihahdus- löylyhengen löyhähdys - karhun kohdun kohahdus. Kissan kiiman kipakkuus...” JOHAN KEHO JA MIELI HERÄS, JA ÄÄNI!
Matkalla Elämänmäelle vielä harjoitellaan laulua. Suhteeni papittariin muuttui selvästi, tunsin itseni soturiksi. Tehtäöväni oli heitä suojella, mitä suurimmalla kunnioituksella. Tosin palkkasotureidn uskollisuus on aina ostettavissa. Ja soturia saattaa salaa palvella omaa tarkoitustaan.
Rajan takana tie
rajan takana tie
Kiven päällä polku
kiven päällä polku
Kannoin ensimmäisen kerran soihtua jolla johdin käärmeen kulkua. Olin saanut mitä hienoimman paikan esittää tanssini - taivaspaikan. Kumarsin joka suuntaan ja osoitin kunnioitustani papittarille. Toinen heistä oli asettanut rituaaliesineensä tanssikorokkeeni kulmalle. Juuri hänelle kerroin soturikokemuksestani. ---- oli otettu. Tanssijat - taivas - maa - keho - henki - papittaria - synnyttäjä - käärme - rummuttaja. KÄÄRME TULEE, MERKATAAN MASKILLA, KUOLEE SYNTYÄKSEEN UUDESTAAN , KRUUNATAAN.
Tanssiessani kiinnyin suuresti vasaraani. Sain sen kanssa voimaa ja kauneutta. Uhrasin sen tuleen mutta kun tuli ei heti ollut niellyt sitä ... kävin pelastamassa vasarani.
nainen 23 vuotta
Todellisuutta vasten hiertyminen
puhdisti ja leijutti lauluun ja
liikkeeseen kuin tuuli joka
heiluttaa naavaa puiden oksilla.
Rummun ääni, laulu jatanssi
Tulen loimu ja lämpö puhdisti
ja rakasti ja uikutti, nostatti
vei kauas ja niin lähelle niin
tuttuun ja turvalliseen, niin
tuntemattomaan ja pelottavaan
Rakkaus voitti pelon ja
syvyys / rumuus alisti pinnan (ja kaikki asettui kohdalleen)
jonka alta löytyi tuo taivaallinen
onni ja autuus. rakkaus
Niin kaunis on tuo maa.
Kuin kukka tai marja.
Ruusun marja.
Yksin.
Toisten kanssa. Alla. Päällä.
Yhdessä Voimaa ja Valoa.
Valoa ja Voimaa
Paraneminen terve - sairas - opettajat
halu parantua
Kiinnittyminen - halu
Luopuminen
Uhraamisenvaikeus
Piintynyt lika
Ärtymys
Loukattu, satutettu, pieni lapsi
itkee omaa ymmärtämättömyyttään.
Aika, kiire, hoputus
Yhdessä ei yksin.
Yksin vaika yhdessä.
Jokaisella on omat ongelmansa.
Pelko synnyttää suvaitsemattomuutta.
Ei väkisin - ei väkivaltaa.
Rakkautta
Ei kiirettä
Vähempi parempi kuin enempi huonompi
Tuomitsevat tuomitaan
Tuomitseminen ei ole tehtäväni.
Avoimuus katoaa tuomitsemalla
Auki, herkkänä ja täynnä rakkautta
Äiti maa parantaa
Isäni yhteydessä on helppo hengittää.
Kaukana, lähellä, tässä ja nyt.
KIITOS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti